Olen herännyt, pimeä vielä on;
kaste kimmeltää lehdissä.
Metsä on tumma,valoton.
Joku liikkuu tuolla aamuhämyssä.
Hiukset seitin ohuet,
harmaa puku päällään,
mut kasvot kaikilt salaiset.
Ei kukaan ole nähnyt missään
ei ennalta niin kirjoitettu.
Et tuo aave on neito unohdettu.
Hän yksin aamulla vaeltaa,
eläimet ystävikseen saa.
Mut silti onneton,
neito Metsän on.
Ei vertaistaan nähdä voi,
joten metsän salat lohduks hälle soi

Write by young Karakali