Mauh!

Tänään kolathi postilaatikko niin kovasti, että havahduin torkuilta keittiöstä mikron takaa. Aristokatti-palkintohan se siellä! Isäntä oli kotona, mutta ei avannut pakettia, se vaan pyöritteli silmiään, jupisi jotain ja  meni puuron (yäk) keittoon, joten minun oli pakko odottaa että emo tuli kotiin ja avasi paketin. Olisin saanut sen kyllä itsekin auki, mutta emolla on paha tapa leikata terävät kärjet kynsistäni pois ja sitä paitsi on kivempaa katsoa vierestä kun emo tempoi pakettia auki. Ei sillä reppanalla ole edes kunnon kynsiä!!

Tälläistä kiva paketista ilmestyi. Tuollaista kätdanseria en olekaan ennen nähnyt, taitaa olla jokin uusi villitys. Pallon väri sointuu erinomaisesti vaaleanpunaiseen kuljetuskoppaani, vaikka väri ei olekaan kollimainen. Ruokaa ei ikinä ole kaapeissa liikaa, tuota merkkiä en olekaan vielä maistanut, meriherkkumaku saa veden kielelle.Sitten sain kivan karvaisen hiiren ja ihan oikeita kisukarkkeja. Toivottavasti emo hoksaa sitten antaa niitä minulle. Kiitos hirveästi Viisikolle ja heidän emolleen Annelle.

1274406.jpg

 

(emon huom: oikeasti tuo vanha pieru haistoi ruokapusseja, käpälöi hiiren heti sohvan alle, hätkähti pomppivaa palloa ja meni sitten mikron taa nukkumaan. On se riemukasta tuo 17 vuotta vanhan kissan elo!!)