Ohi on, taas vuodeksi.

Perjantaina menin sinne yksin. Mulla oli kahden päivän lippu, ystäväpariskunnallani vain lauantain lippu. Ei se niin mua harmittanut sinne perjantaina yksin mennä, pari tuttua bongasin sieltä ja S tarjosi mulle sidukan. Se vaan -sori vaan- vituttaa ihan saatanasti kun en kuullut 22pistepirkkoa. Pomo päästi liian myöhään töistä, vaikka olin sanonut et mulla on lippu ostettuna ja sitä paitsi ne lupaili mulle torstain ja perjantain palkattomaksi. Ja siinä laukkujensyynäys jonossa meni yli puolituntia.Eli kun pääsin rantalavan eteen niin bändi lopetti just. AAARRG!!!!

Sitten orpoilin vähän aika alueella ja eksyin Kooma-lavalle. Siellä soitti The Sun, Eestiläinen bändi, jonka solisti oli erittäinkin huumorintajuinen. Sekavaa läppää lenteli biisien välisä. Mukavaa, ymmärrettävää rokkia soittivat he. Oli muuten erittäinkin hotin näköinen solisti, voisin melkein sanoa syötävän hyväksi.... Onneksi en asu Helsingissä, olis muuten liian helppoa päästä Eestiin (en sano Viro, koska Viro on vain maakunta, he itse sanovat maataan Eestiksi, joten kunnia heille siitä). The Sun oli positiivinen yllätys ja minäkin aloin lämmetä festareille.

Kaikki kunnia The Sunin pojille, mutta Poets Of The Fall veti kuitenkin aivan älyttömän hyvän keikan. Musta se oli ainakin hyvä keikka, ja pääsenpäs nyt sanomaan että näin Poetsin pojat livenä! Poetsien jälkeen törmäsin siis S:n ja tiemme kulkeutui Paviljongin terassille. S halusi tarjota mulle sen sidukan ja siinä meni sitten niin kauan, että ehdin nähdä Sahara Hotnightsin keikasta viimeisen kappaleen, joka hieman kyllä harmitti, tykkään niistä tytöistä.

Viimeiseksi perjantain kuunteluksi jäi Ismo Alanko Teholla. Siinä jos missä psykedeelistä musaa!! Varsinkin se "yleisön kokoontumiskappale". Olen kyllä Ismon kanssa ihan samaa mieltä;
"Rakkaus on ruma sana,
kaipaus soi kauniimpana.
Rakkaus on ruma sana,
runojen raiskaus."

On ihan oikeasti. Toi r-kirjain tekee sen. Melkein kaikissa suomalaisissa kirosanoissa ja rumissa sanoissa on r. Perkele, piru, rumuus, raaka, raiskaus, riita..... Se vaan on liian vahva kirjain jollekin niin puhtaalle, läheiselle ja ihanalle tunteelle. Tässä asiassa olen kateellinen englantilaisille joilla on love, laav. Se on paljon pehmeämpi ääntää ja sanoa.

Ismolta kuuntelin pari biisiä. Oli muutes aika häiskä se joka hoiteli ne rummut tai mitkä ne nyt oli, sellainen hirveä hässäkkä joita se paukutteli neljällä kapulalla. Taitava tyyppi.
Joku voi nyt kauhistua, että miksi sä et jääny kuuntelee Manic Street Preachersia!!! No, siksi, että olin herännyt kuudelta aamulla, mua väsytti, sidukka ja gini vello mahassa, ja mä olen sinkku ja yksin liikenteessä, joten jos mua huvittaa ni mä lähden paikalta just sillon ku musta siltä tuntuu!!

Lauantaina sitten olin J:n kanssa liikkeellä. Mä lähdin tapani mukaan aikaisemmin pelikentälle yksikseni ja kävin siinä odotellessa kuuntelemassa Sturm und Drang:n. On ne pojat vaan aivan mahtavia! Taitavatko olla edes 19 vuotta ja vetivät keikan ku vanhat tekijät. Mieletön meininki lavalla, duomossausta (tajuuko tota sanaa?) ja läpänheittoa. Sitten kävin Happiteltassa kuuntelemassa jotain mulle outoa Cosmo Jones Beat Machinea. Nämä jäbät soitti jotain maanisen tarttuvaa tekno/blues juttua ja huomasin itsekin hytkyväni rytmissä mukana >O< Älyttömän hyvä meininki!!

Sitten saapui paikalle J ja etittiin hänen alueella eksyilevä aviomiehensä, joka oli kans saapunut paikalle ennen vaimoaan. Yhdessä sitten kuunneltiin Scandinavian Music Group, jota minä en nyt henkilökohtaisesti niin kovasti fanita. Sen jälkeen suunnistettiin Rantalavalle jossa oli tarkoitus kuunnella Stam1naa, muta joka osoittautui meille liian rankaksi mätöksi joten suunnistimme takaisin Happitelttaan kuulemaan lisää teknoa bändiltä jonka nimi oli Le Corps Mince de Francoise (josta ei tahtonut löytyä mitään tietoa, joten linkki vie Googlen sivulle).Tytöt soittivat aivan pieteetillä ja huomasin  pitäväni teknosta(!) Minäkö muka!!!

Mutta minun mielestäni parhaimman keikan veti PMMP. Tytöillä oli taas niin hersyvä lavakarisma ("Tuijottakaa vain mun ryntäitä"."Laulaka mukana! No vittu älkää laulako!") Olikin sitten illan yhteislaulun aika. Mukavaa kun osan biisiestä tunsi ja tunnelma kohosi sitä mukaa kun oma ääni kävi käheäksi. Huippumukavaa!!! PMMP:n jälkeen piti taas vaeltaa toiselle puolelle aluetta kuulemaan YUP:tä (mielenkiintoinen nimi!) kera sidukan ja ginin. Jostain syystä keikka meni ehkä hiukan ohi korvien. Vessajonot olivat pitkiä, mutta vetivät oneksi ihan hyvin, kokemusta tuli taas paikallisista bajamajoista.

Kotiteollisuuskin meni vähän ohi korvien, ei oikein ollut sitä ominta musaa ja tuossa vaiheessa alkoi olla jo niin nälkäkin, että suunnistimme paikalla olleeseen muonituspisteeseen ja hankimme hiukan murua rinnan alle. Ihan rehellisesti voin kyllä sanoa että "perunamakkara" ei ollut mikään kulinaristinen elämys, mutta kun kerran se hoiti hommansa niin annettakoon se sille anteeksi. Nih. Tässä välissä saimme J:n kanssa ihan huippuajatuksen!! Kas tällaisen:

1768183.jpg

Nou panic, se on vaan hennatatuointi, kestänee iholla sen aikaa kun vanha nahka rapisee pois, elikkäst viikon pari, riippuen siitä miten vinhaan mä luon nahkaani. Aikas vinkeehän toi on, vähän kyllä olin aamulla, etä WTF!!! Kunnes muisti palautui. Kävi kyllä tuuria ettei se ollut oikea tatuointi, sitä pitäis miettiä sit vähän kauemmin kuin viis minuuttia.

Illan pääesiintyja eli Within Temptation oli luovasti vartin myöhässä ohjelman aikataulusta. Tuossa vaiheessa oli aurinko jo laskenut ja alkoi tulla kylmä. Lisäksi kun yhtye kuullosti ihan vanhalle Nightwhissille ja metrilakut ja makkaraperunat velloivat vatsassani sidukka/giniliemessä päätin taas vaihtaa maisemaan ja hyvästelin J:n, jonka mies oli taas siinä vaiheessa hävinnyt jonnekin.

Kotimatkalla meinasin jäätyä. Ei nää Suomen kesäyöt nyt niin mahdottoman lämpimiä ole, kukahan niinkin on mulle joskus väittänyt. Lisäksi, fiksu kun olin, olin vetänyt jalkaani uudet ballerinakenkäni ja niillä kun ravasi Happitelttaan hietikon poikki, niin ai että kun oli kuvat hiekkahiertymät jaloissa. Oli tuskaa kävellä rapuset kotio. Ei nää nyt enää tänään pahat ole, jalat, mutta oli kyllä kieltämättä kivaa laittaa pitsanhakureissun ajaksi tutut, vanhat tossukat jalkaan, sukkien kera.

Mutta että tällaistä se sinkkuna oleva Karakali puuhastelee.

No, okei, meen jatkaa tota "Mustat sohvat vaaleiksi" projektia, ettei se venyis enä montaakaan viikkoa...