...kun jouduin antamaan periksi ja vein vanhan kissani inhimillisesti lopetettavaksi. Vieläkin muistelen Jonttua ja melkein tunnen kissan tuoksun ja turkin pehmeyden, kehräyksen äänen..... Huoh.....

Päätin sitten skräpätä meidän omaan albumiin mieheni ja minun edesmenneistä kissoista. Jonttu koki pitkän ja kunniakkaan elämän, ollen pidetty ja kyllä rakastettu ja kuollen rauhallisesti. Iines taas joutui luopumaan elämästä vauvan takia, jolloin se lopetettiin "itse".

Jottu oli 18 vuoden ajan elämäni kiintopiste.

Le roi est mort - vive le roi!

Sarjakuvan pätkä on paikallisen sanomalehden viikonloppujulkaisusta. En muista enää tekiää, mutta Jonttu oli nuoruudessamme aivan samanlainen; se tuli makaamaan läksykirjojen päälle, siitä on kuvakin jossain todisteena. Siksi halusin sen sivuun ja osittain myös siksi että se keventää tunnelmaa. Sivun poikki kulkeva koristenauha on Sarah Asleyn, teksti Dymo ja tuo pätkä on vanhasta kirjasta leikattu. Taustapaperi on Paperikierteeltä ostettu