No niin. Viime viikonloppuna oli siis meidän "hanimuuni" eli siis lyhyt neljän päivän kesälomareissu. Ensimmäisenä oli määränpäänä Hepoköngäs Puolangalla. Täällä on vähän enemmän tietoa Hepokönkäästä ja täällä on ajo-ohjeen tynkää. Putoukselle mentiin tällaistä polkua pitkin:

Ilma oli tosi aurinkoinen ja lämmin, melkeimpä kuuma. Heinijoki näyttää rauhalliselta:

"...ja tonne se meni...."

Juuri ennen putouksen alkua oli tyyni suvantokohta, mutta sitten menee villiksi:

HUUIIIIIII!!!!!

Mies viisaasti kielsi minua kurkkaamasra reunan yli ;)
Sitten vähän putouksen sivuprofiilia:

Ja ihan edestä:

Hitsit oli komia paikka! Tuolla ylhäällä paistoi aurinko ja oli kuuma, mutta alhaalla oli mukavan viileää ja jopa tuntui pieniä vesipisaroita iholla. Tässä loppuun vähän historiaa:

Reissumme kuitenkin jatkui. Seuraavana oli kohteena Manamansalo keskellä Oulujärveä. Leirintäaluetta oli riepotellut viime aikojen myrskyt:

Jopa keittiörakennus oli saanut oman osansa:

Me oltiin Manamansalossa pe-la yö ja la-su yö. Viimeisenä yönä saatiin sitten kimppuumme mekin ukkosmyrsky. Kaukaisuudessa kuului jyrinää ja ilma muuttui painostavaksi. Oltiin vetämässä iltapalaa tuossa keittiörakennuksessa kun ilma muuttui painostavaksi. Kun vielä alkoi yht´äkkiä tuulla, niin mies komensi että nyt mennään. Oltiin juuri ja juuri ehditty autolle kun alkoi mieletön rankkasade ja salamoi ja ukkosti yhtäaikaa melkein puolen tunnin ajan. Ja vettä tuli. Kaikista hauskinta hommassa oli tietenkin se että me oltiin TELTTAILEMASSA! Jes! Istuttiin autossa ja taidettiin sinne nukahtaakin kun mies havahtui siihen ettei enää sada. Loppuyö nukuttiin kosteassa teltassa. Elämys sekin.

Päivällä Oulujärvi näytti paremman puolensa. Meillä on matkassa kumivene ja siinä sähkömoottori ja vapaa-ajan akku. Sillä kierrettiin hiukan rantoja:

On se iso järvi!

Teerilammesta (syvin kohta 14m)  laski Oulujärveen tällainen söpö pieni puronen:

Sunnuntaina lähdettiin sitten  eteenpäin. Kiikarissa oli Maaningalla oleva Korkeakoski. Muistona oli vielä vanha myllynkivi:

Löytynpurossa oli aika vähän vettä, joten mitään Wau! elämyksiä ei koettu. Mutta se lämpö!! +35 lämmintä ja kosteus huiteli varmasti yli 95%. Hiki tuli pelkästä hengittämisestä. Korkeuserot olivat kuitenkin huimaavat. Mieheni ei edes uskaltanut sille yhdelle tasanteelle korkeanpaikankammonsa takia.

Sitten raput alas. Muutama askelma.... nämä piti myös mennä ylös....

Alhaalla oli todella trooppinen tunnelma. Maisemat olivat senlaiset, etten olisi yllättynyt jos joku raptori tai tyrannosaurus olisi ilmestynyt paikalle...

GGRAAUUU!!!

Kaunista oli:

Harmi kun mulla on vaan digipokkari! Ties kuinka ihania kuvia olisi saanut kunnon kameralla! Sitten kiivettiin raput ylös. Siinä vaiheessa tuntui, että "Hei! Otetaan sandaalit pois ja upotetaan kuumat jalat viileään virtaan!"

Mutta kun nähtiin tämä kaveri....

 

...ja kumppanit...

... niin ei sitten uskallettu! Kolme rapua! Elämäni ensimmäiset villit, elävät ravut!!

Seuraavaksi ajettiin Kuopion Rauhalahteen yöksi. Olihan se luksusta nukkua kahden telttapatjayön jälkeen kymmenen senttiä paksulla patjalla! Jos ei olisi ollut niin kuuma. +27 yölläkin niin siitä olisi nauttinut vielä enemmän. Matkalla Kuopioon ihmeteltiin kun oli niin utuista ja sumuista. Sitten välähti! Ne Venäjän metsäpalot!

Kuopiossa kumiveneiltiin Kivilammessa. Uinkin siinä lammessa, oli virkistävää. Muuta kuvaa ei Kuopiosta ole kuin tämä perhonen:

Mukava reissu oli. Korkeakoskella käydään varmasti uudelleen, mutta keväällä tulvien aikaan.