Eilen oli tosi paha masis-päivä; käden ja jalat turvoksissa, selkä kipeä, nenä tukossa, maha on iso, tuhisen ja (kuulemma) kuorsaan unissani niin pahasti ettei mieskään saa nukuttua... Melkeen teki mieli itkeä. Mitään en saanut aikaiseksi, kaikki tökki. Ilmä oli yhtä sateisen sumuinen ja synkkä kuin oma mielikin.

Tänään onkin sitten ihan toinen sää. Tuulista mutta ihana auringonpaiste! Sain haettua alhaalta pyykkihuoneesta jo viikon riippuneet pussilakanat pois, viikattua pikkupyykkiä, järjesteltyä kämppää... ja kävin ulkona käppistelemässä peräti 40 min!!! Aika hidasta ja töksähteleviä pikkuaskelia, mutta nautin silti.

tässä puistossa me sitten leikitään Hippusen kanssa

Joen rannalla oli melkein kesäinen fiilis. Mahtava tuo auringonpaiste!

Muhkura mänty Hintan puolella

Ja toinen muhkura mänty Laanilan puolella

Se olis sitten alkais tänään 37 raskausviikko. Tasan kolme viikkoa laskettuun aikaan! Vatsa on kasvanut melkoisesti, kyljen kääntäminen öisin tekee melkein kipeää. Keskiviikkona oli neuvola+lääkäri. Mulla on kuulemma aika iso maha. Johtunee varmaan siitä että Hippunen on niin edessä, ei mulla ainakaan ole selkä ollu pahemmin kipeä. Olin myös huolissani lantioni koosta jonka mainitsin lääkärille. Siis sen takia kun isosiskollani on kapea lantoa ja hän meinasi esikoispoikansa kanssa menehtyä synnytykseen.
Raumalla kun halusivat siskon synnyttävän alateitse. Siinä vaiheessa kun sisko oli menettänyt niin monta litraa verta ettei saanut mitattua veranpaineita ja vauvan sydänääniäkään tai liikkeitä ei kuullut niin tehtiin hätäsektio. Myöhemmissä tutkimuksissa kävi ilmi, että siskon lantio vaan on niin kapea ettei sieltä mene läpi kukaan. Toki olen huolissani, mehän ollaan siskoksia. Ja olihan se munkin lantio kapeahko lääkärin mukaan. Joten lääkäri teki mulle lähetteen ylimääräiseen ultraan, joka on puolitoista viikkoa ennen laskettua aikaa. Siellä katsotaan Hippusen koko ja mun lantio. Lantiohan tuppaa hieman levenemään ja nivelet on löystyy.

Olisi sikäli pettymys jos en pystyisi synnyttämään alatietse, mutta kuten lääkärille sanoin, en halua ensin yrittää 22 tuntia pusertaa Hippusta ulos turhaan ja sitten joutua sektioon. Se on joko tai. En halua kokea sekä turhaa alateitsesynnytystä että sekstiota, toipuminen molemmista olisi rankkaa. Mutta sen näkee sitten puolentoistaviikon päästä, 12.päivä lokakuuta. Mikäli Hippunen suostuu sinne asti mahassa pysymään.