No, niin edessä toinen yö kun mies ei sitten enää nuku edes sohvalla. On jotenkin hirveen yksinäinen ja masentunu olo, tuntuu että mä olisin se syypää, mokannu tän jutun. Oon turhaan koettanu takoa päähäni, et se en ole minä joka luovutti. Ja nyt sitten nuo lähisuvun naisetkin jo tietää. Mä oon kauheena tehny suunnitelmia, et mitä uusia harrastuksia voisin alkaa, et tapaisin ihmisiä, mut sit on se epäilys et kannattaako täs nyt sit enää sohvannurkalta mihinkään mennä, en mä kuitenkaan löydä ketään toista ja jos löydän niin miten mä siihen voin luottaa!! Voi paska....

Oon tänään käyny ystävien luona, huomenna taas yhden nuoremman ystävän luo. Oon koettanu touhuta tänään, mut viimestään siinä kun vaihtaa parisänkyyn lakanoita tulee miettineeksi että mitä väliä.... Huh, mulla on nyt niin saakelin epävarma olo! Ei sitä parisuhteessa ollessa tajua miten kamalaa on kun on YKSIN!! Siis onhan mulla ystäviä ja tuttavia, mut olla yksin tässä kämpässä..... Ei tosta kissastakaan mitään iloa ole, nukkuu vanhus vaan ja viime yönä tuli kolmesti maukumaan ja herättämään mut.

*hetkellinen romahdus kyynelten muodossa*

Pyykit on vielä koneessa, mun pitää potkia itteni liikkeelle.  Mä annoin tänään miehelle A4-paperin jossa oli mun mieltä askarruttavia kysymyksiä erosta. Musta tuntuu et se suuttu siitä.... Niistä kysymyksistä. Ja mulla olis kamala tarve kiusata itteäni ja saada tietää et miten, missä ja minkä ikäisen naisen kanssa se nyt elää.  Mut mun oli pakko saada kysyä parista asiasta... Ei voi mitään.

Vieläkään ei huvita tarttua käsitöihin ja tehdä kortteja.