Minähän olen kissana melko "tottunut" näihin pesusessioihin, kun kerran kastun niin eipä sille mitään voi, vaan annan sitten emon hieroa turkkia. Minua on pesty joka vuosi kerran, ns. "Joulupesu" ja silloin jos olen ollut tosi likainen. Emolla on tapana istuttaa minut isoon, leveään sankkoon ja kastella minut sieltä käsin. Minulla on aina tassut tuossa reinalla, mutta kuvaan en ollut vielä ehtinyt niitä laittaa.

Minulla on melko vedenkestävä pintakarva, emon on aina hierottava turkkiin eläinshampoota, jotta turkki puhdistuisi. Emo ei ikinä kastele päätäni, ei ole hyväksi jos kissan korviin menee vettä tai ihan nenuliin asti! Leuan alta kyllä pestään, minä kun saan aina kaulurin karvoja suuhuni ja kauluri likaantuu helposti. Minähän en niin välitä vaikka minua ei pestäisikään, osaan kerran kieltäni käytellä!! En yhtään tykkää kun vesi saa paksun turkkini noin liiskaan ja muhkea häntäni näyttää ihan kamalalle.... Ainoa hyvä puoli tässä on, että emo kietoo minut pyyhkeisiin ja sieltä minä kurkistelen; pyyhkeen liepeen alta isännän sylistä. SE on kivaa.  Emo myös kuivaa minut kun kerran kastelikin. Joskus nuorempana minulla oli  kauheita tappeluita sen hurisevan ja puhaltavan pedon kanssa, jota emo kutsuu fööniksi.  Näin vanhempana se ääni ei kuulu enää niin kovasti ja olen huomannut, että se kuivaa turkin tosi nopeasti.